Kuinka tunnistaa Mesinuolihapero

Tunnistaaksesi oikein lajin Mesinuolihapero (Russula vesca), tarkista jokainen näistä tuntomerkeistä järjestyksessä. Tunnistusvirhe on yleisin sienimyrkytysten syy, joten tarkista aina useista lähteistä.

Vaiheittainen tunnistus

1. 1

   Lakki

   Muoto, väri, pinnan rakenne ja halkaisija.

   Lakin pinta on kuiva ja sileä, ja se voi olla hieman tahmea kostealla säällä. Reunat ovat usein lohkoreunaiset.

2. 2

   Liuskat

   Kiinnitys jalkaan, väri ja tiheys.

   Heltat ovat tiheässä, valkoiset tai kermanväriset, ja ne ovat kiinnittyneet jalkaan tai ovat vapaat.

3. 3

   Jalka

   Pituus, muoto, pinta ja mahdollinen rengas.

   Jalka on 5–8 cm pitkä ja 1–2 cm paksu, valkoinen tai vaaleanpunertava, ja se on yleensä tasapaksu.

4. 4

   Maltovi

   Väri, rakenne ja reaktio leikattaessa.

   Malto on valkoista ja kiinteää. Se ei yleensä värjäänny leikattaessa.

5. 5

   Itiöemä

   Yleinen kasvumalli.

   Lakki on 5–10 cm leveä, kupera tai laakea, ja sen reunat ovat usein hieman sisäänpäin kiertyneet. Väriltään se on yleensä punaruskea tai lihanpunainen, mutta väri voi vaihdella.

6. 6

   Elinympäristö

   Missä ja millä alustalla kasvaa.

   Mesinuolihapero kasvaa yleensä lehti- ja sekametsissä, usein koivujen ja mäntyjen läheisyydessä. Se on yleinen koko Suomessa.

Avaintiedot

Lakin pinta

Kuiva, sileä

Kasvumuoto

Yksittäin tai ryhmissä

Itiöjälki

Valkoinen

Rungon väri

Punaruskea, lihanpunainen

Haju

Mieto

Värin muutos leikattaessa

Ei värjäänny

Korkeus

5–8 cm

Lakin halkaisija

5–10 cm

Itiöemän tuntomerkit

• Heltan kiinnitys: Kiinnittyneet tai vapaat
• Jalan muoto: Tasapaksu
• Jalan pinta: Sileä
• Rengas: Ei rengasta
• Jalan poikkileikkaus: Kiinteä

Tutustu lajiin Mesinuolihapero